Yksi tärkeimmistä muutoksista oli kehitys moniäänisyydessä. Keskiajalla toinen ääni oli melodiaa säestävä, usein yksinkertainen. Renessanssin aikana tätä alettiin jopa halveksia ja toinen ääni nousi samanarvoiseksi päämelodian kanssa. Tätä sanotaan polyfoniaksi.
Tuon ajan musiikin voi luokitella kahteen ryhmään: kirkolliseen, eli hengelliseen ja maalliseen. Kirkollinen musiikki tarkoittaa virsiä ja kuoroteoksia. Maallinen musiikki voidaan jakaa kahteen ryhmään: hovin ja valtaeliitin suosima musiikki oli mm. tansseja ja kertovia lauluja. Kansanmusiikki, jota harrastivat talonpojat ja köyhät oli toinen maallisen musiikin ryhmä. Eri ammattiryhmillä oli omia työlaulujaan, mm. merimiehillä ja sotilailla.
Vaikka yhteiskunnan eri kerrokset elivät varsin erillään toisistaan, musiikilliset vaikutteet kulkeutuivat ylös- ja alaspäin. Esimerkiksi virsistä saattoi tulla suosittuja lauluja uusiksi sanoitettuna ja maalaisten tanssimelodia päätyä hovimuusikoiden käyttöön. Myös ulkomaisia vaikutteita saatiin paljon. Ehkä muusikot ovat olleet ennakkoluulottomia: hyvä biisi kiinnostaa aina.
 |
| Enkeli soittaa viola da Gambaa |
Renessanssin soittimia olivat mm. luuttu, erilaiset huilut ja puupuhaltimet, säkkipillit, torvet ja rummut. Jousisoittimista käytössä olivat mm. rebec, fiideli ja viola da gamba. Nykyisiä jousisoittimia ei vielä ollut.
 |
| Serpentti-puhallin (earlymusicshop.com/) |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti