Renessanssin rakennustaide sai vaikutteita antiikin Rooman ja Kreikan arkkitehtuurista. Varhaisrenessanssi (1420-1490) vaikutti erityisen paljon Firenzessä. Sen aikana haluttiin pyrkiä ihanteisiin jotka vaikuttivat antiikin aikana, kuten selkeyteen, symmetrisyyteen ja harmonisuuteen. Näitten toteuttamiseen käytettiin perspektiivilakeja ja matemaattisia teorioita. Tyypillistä renessanssin arkkitehtuuria oli tiukka kerrosjako ja geometristen muotojen käyttö. Kuutiomainen suunnittelu ja pyöreä kattokupoli oli tyypillinen tapa rakentaa kirkkoja. Myös tälle ajalle tyypillistä oli rakentaa kupolien huipulle pieni torni. Tähän aikaan rakennettiin myös paljon pyörökaaria, roomalaisia pylväitä ja päätykolmioita.
Renessanssin alkamishetkenä pidetään sitä kun ”renessanssiarkkitehtuurin isä” Filippo Bruneleschin suunnittelemaa kirkkoa alettiin rakentaa vuonna 1418. Bruneleschiä pidetään renessanssin arkkitehtuurin isänä koska hän suunnitteli paljon edellä mainittuja ihanteita noudattavia rakennuksia mm. Ospedale degli Innocenti, Basilica di Santo Spirito ja Cappella Pazzi.
Täysrenessanssin (1500-luvun alku) rakennustyyli oli pitkälti samanlaista mutta joskus näistä vanhoista ihanteista lipsuttiin. Täysrenessanssin keskus oli Roomassa. Tämän ajan mestareista yksi on Donato Bramante joka muistetaan mm. II Tempietto kappelista ja Pietarinkirkon uudistamisesta.
Manierismi kehittyi 1500-luvun loppupuolella tämä oli myöhäis- tai täysrenessanssin vastapainoksi kehittynyt taide suuntaus. Tässä pyrittiin kaksiulotteisuuteen ja koristeellisuuteen. Se näkyy siinä että palatsien ulkoseinämiä alettiin maalata enemmän. Myös jotkut Michelangelon työt edustavat tätä suuntausta.
Lähteet:
Arthur
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti